perjantai 4. huhtikuuta 2014

Joskus tuntuu että ajan pyörteet kiskoo meidät mukanaan...

...avaa sylisi mulle niin maailma saa ohi virrata..


Mustavalkoista postausta.. mua vaan laulattaa ja entiä koulussa tyypit ihmettelee et miks mä kuuntelen musiikkia koko aja ja oon hiljainen.. itsekkään en oikein osaa vastata kysymykseen, mutta tuntuu että se  musiikki jotenkin rauhoittaa mun mieltä tästä stressistä... 

Valehtelisin, jos väittäisin
Ettei mikään mua pelota
Ois kai siistii antaa periksi
Toteais vain kylmästi
"Ei tästä mitään tuu"





Yksinäisyys, yksinäisyys joskus siihen hermostun
Halki aavikon jäisen rämmin kunnes havahdun
Kadehdi en niitä jotka luotuja on kaksoiselämään
Joskus tuntuu etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään




Tuskin tästä selviän, enkä haluaisikaan
Kun mä heitin iloisesti taakse kuivan elämän
Eikä rakkaudessa meidän kestäis moni lasikaan
Se kaiken särkee, onko järkee jäädä kotiin nukkuun



Tunsitko sä joskus tulisen hetken 
ja sanoit nyt aloitetaan uudestaan?
Huomasitko sitten sen elämäsi 
hetken kohta jo menneen menojaan

oikeesti herttinen!! enää maanantai koulua ja sit työssäoppimaan taas ja sitte sen jälkeen pari hassua viikkoa ja se on ohi.. tämä kaksvuotinen sosiaali- ja terveysalan perustutkinto. Mä oon sitte lähihoitaja!! onneks sain yhden siis niin parhaan tiedon pari päivää sitte että saan olla nuorisopalveluilla kesäkuun töissä. Saa hyvän rauhallisen alun ja sit rauhassa kattella niitä töitä mitä sitte haluaa tehdä. Ku haaveena olis mennä nuorisokoteihin tai laitoksiin. taitai.. en tiedä. 

Tuntuu ku elämä vaan vilisisi tässä koko ajan vuodet vaan menee ja menee.. Suurimpien haaveiden toteuttaminen on hirveän haasteellista :O
MUTTA Meenpäs tästä lenkkeileen naapurin kanssa kun noin upee ilma, ja ehtooksi walkersille :)

Moiksu <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti